Syyskuun alussa kirjoittamassani postauksessa kerroin, kuinka haaveeni ovat vaihtuneet ja suunnitelmani muuttuneet. Tuolloin tein suunnitelmia koskien liiketoimintani muuttamista sekä mahdollisesti opiskelun aloittamista. Noh, vähänpä tiesin tulevasta. Universumi oli jo tuolloin tehnyt suunnitelmat puolestani, sillä yksi suurista ja pitkäaikaisista toiveistamme on käynyt toteen ja odotamme esikoistamme.
En tiedä, miksi asian julki kirjoittaminen (ja varsinkin ääneen sanominen) on ollut itselleni niin hankalaa, sillä vauva on todella toivottu ja odotettu. Ehkä kaiken sen odotuksen ja epäonnistumisien jälkeen tuntuu hankalalta julkisesti iloita tästä asiasta, vaikka luulisi asian olevan toisin. Olen kuitenkin valtavan iloinen ja onnellinen, enkä malttaisi odottaa toukokuuta, kun saamme tavata pienokaisen ensimmäistä kertaa. Ehkä mieleni on vain hidas sisäistämään tätä raskautta ja tahdoin suojella sitä pitämällä asian itselläni.
Tällä hetkellä meillä on viikkoja kasassa 20+2 eli menossa on kuudes (huhhuh, kuukaudet menevät nopeasti!) raskauskuukausi ja puoliväli ohitettii juuri äsken. Luonnollisesti tämä raskaus vaikuttaa moniin asioihin elämässäni, niin myös yritystoimintaani sekä tähän blogiin. Blogiin tulen jatkossa kirjoittamaan ainakin jonkin verran (tai valtavasti, kuka tietää) raskausajan kuulumisia. Yritystoimintani puolestaan on vielä himpun verran mietinnässä, sillä en ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä äitiysloman ajalle. Suunnitelmissani olisi kuitenkin olla äitiyslomalla ja kotona pienokaisen kanssa mahdollisimman pitkään, mutta kuten olemme jo huomanneet, suunnitelmat eivät aina pidä paikkaansa.
Tällä hetkellä oloni on todella hyvä, lähes normaali. Ainoa, mikä muistuttaa raskaudesta, on kasvava vatsa ja sen myötä erinäisten nostojen/kumartelemisten/liikkeiden vaikeammaksi muuttuminen. Ennen kuin tiesin raskaudestani, olin ehtinyt buukata kalenteri melko täyteen joulukuuksi, joten viimeiset pari viikkoa työpäivät ovat olleet melko raskaita. Nyt kuitenkin edessä on kauan odotettu vähän yli viikon loma. Vuodenvaihteen jälkeen kevennän työpäiviäni, joten helpotusta on onneksi luvassa.
Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Pakko sanoa, että olipa helpottavaa kirjoittaa tämä postaus. Jostain syystä olen vollottanut lähes koko kirjoittamisen ajan, vaikka muuten tunteeni raskauden aikana ovat olleet todella tasaiset. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni keino purkaa tunteita, joten ehkä todella tarvitsin tätä. Palataan seuraavan postauksen parissa, toivottavasti hieman lyhyemmällä postausvälillä kuin viimeksi.
Oikein ihanaa joulua sekä vuodenvaihdetta ihan jokaiselle! 🙂
-Taija