Päätöksiä, käänteitä ja odotusta – siitä on meidän loppuraskaus tehty

Laskettu aika oli ja meni, ja nyt voisinkin hieman päivitellä kuumisiä myös tänne blogin puolelle. YouTubessa olenkin valottanut tilannetta videoiden muodossa, mutta kerrotaanpas asiat ihan myös kirjoittamalla.

Huhtikuun lopulla saimme kuulla vauvamme olevan perätilassa. Olimme aavistelleet kyseistä asiaa jo aiemmin, mutta silti “tuomio” oli pienoinen järkytys. Kirjoitin tuolloin tuntemuksiani itselleni ylös, tässä kyseinen teksti:

Raskaus on tuonut tullessaan järjettömän kasan erilaisia päätöksiä tehtäväksi. Alussa päätökset liittyivät lähinnä hankintoihin: mitkä vaunut hankimme, mikä olisi hyvä turvakaukalo, hankitaanko käsikäyttöinen vai sähköllä toimiva rintapumppu… Jo nämä päätökset tuntuivat tekevän tiukkaa (etenkin turvakaukalon valinta!), mutta nyt eteemme on ilmestynyt tähänastisista päätöksistä suurin. Saimme nimittäin eilen vahvistuksen aavistuksellemme siitä, että vauvamme on perätilassa. Kävimme ensisynnyttäjän synnytystapa-arviossa, joka ainakin tällä alueella kuuluu osaksi raskauden seurantaa. Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla ei raskauden loppuvaiheessa enää tehdä ultrausta, mikä tuntuu itsestäni hurjalta.

Saimme siis kuulla, että vauvamme on perätilassa eli pää ylhäällä. Virhetarjonnassa synnytystä ajatellen. Lääkäri kertoi, että vauvan ulkokautta kääntämistä ei edes yritetä, johtuen mm. istukan sijainnista. Valittavana olisi joko suunniteltu sektio tai perätilassa synnytys alateitse. Mikäli valitsisin alakautta synnytyksen, tehtäisiin minulle sitä ennen lantion magneettikuvaus, jolla varmistettaisiin, että vauvalla on mahdollisuus mahtua ulos sitä tietä. Mikäli valinta olisi sektio, se tehtäisiin raskausviikon 39 kieppeillä.

Emme osanneet tehdä päätöstä siltä istumalta (olenhan luonteeltani sellainen, että ennen vaunujenkin hankintaa googlettelin eri vaihtoehtoja useampia päiviä), joten saimme mietintäaikaa pääsiäisen yli. Tässä sitä siis ollaan, selvittelemässä kummankin vaihtoehdon plussia ja miinuksia, hyviä puolia ja riskejä.

Tällä hetkellä en osaa kallistua kumpaankaan vaihtoehtoon, tarvitsen siis lisää tietoa. Onneksi sitä löytyy näin internet-aikakaudella helposti. Liityin Facebookissa Perätilavauvat-ryhmään, ja sitä olen selaillut nyt aamuyön unettomina tunteina. Tiistaiaamuna päätös pitäisi sitten olla tehtynä. Voihan p**kele, en voi muuta sanoa.

Päädyimme lopulta suunnitellun sektion kannalle ja saimme merkata ylös sektiopäivän. Ajatus sektiosta jännitti ja pelotti minua todella paljon, joten yritin olla ajattelematta asiaa päätöksen tehtyäni. Sektiopäivä saapui ja menimme sairaalaan hyvissä ajoin. Sairaalassa saimme kuitenkin kuulla, että vauva oli kääntynyt pää alaspäin, eli sektiolle ei ollutkaan tarvetta. Huh, mikä helpotus! Toisaalta olimme jo valmistautuneet siihen, että en enää saavu ison vauvamahan kanssa kotiin, joten tähänkin asiaan oli asennoiduttava uudelleen. Tein Youtubeen videon tämän sektio/ei-sektiota-tilanteen aiheuttamista tuntemuksista, voit halutessasi käydä katsomassa sen tästä.

Sektion peruuntumisen jälkeen aloimme odotella laskettua aikaa, joka oli perjantaina (nyt tätä tekstiä kirjoittaessa on maanantai), mutta vauvalla ei näyttäisi olevan mitään kiirettä saapua tähän maailmaan. Lasketun jälkeen mietimme, että sattuisikohan vauva syntymään esimerkiksi äitienpäivänä. Noh, sekin päivä meni jo, ja nyt vain odottelemme josko vauva syntyisi ennen tämän viikon perjantaille varattua käynnistysaikaa. Jännittävää, tässähän voisi melkein laittaa jonkinlaisen vedonlyönnin pystyyn. 😀

Sellaista siis on tapahtunut tässä viime viikkoina. Hurjaa, että kohta meillä on oma nyytti kotona!

-Taija

One thought on “Päätöksiä, käänteitä ja odotusta – siitä on meidän loppuraskaus tehty

  1. Kristiina sanoo:

    Onpa ihanaa ettei loppujen lopuksi tarvinnut tehdä sektiota. Toivottavasti pikkuinen päättää lähteä tulemaan ihan itsestään ennen kuin lähdetään käynnistelemään. Kovasti tsemppiä loppurutistukseen! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *