Äitiysloman ensimmäiset viikot

Niin se vain tälläkin yrittäjällä alkoi äitiysloma – tarkkaan ottaen tuo maaginen päivä oli pari viikkoa sitten, 2. huhtikuuta. Viime kuukaudet ovat menneet hurjaa vauhtia, mutta silti tuota päivää oli ehditty jo odottaa. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että pystyin tekemään töitä aivan loppuun saakka, sillä se ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Miten äitiysloma on sitten lähtenyt käyntiin? Äitiysloman ensimmäiset päivät kuluivat itselläni vauvanvaatteita ja kestovaippoja pesten, tavaroita järjestellen sekä siivoten. Viimeinen kuukausi työpäivineen tuntui kehossa todella rankalta, joten oman kodin siistinä pitäminen jäi hieman heitteille. En myöskään antanut itselleni lupaa alkaa hipelöidä vauvalle hankittuja vaatteita ja tavaroita ennen äitiysloman alkamista, vaan ne odottelivat kiltisti isossa kasassa olohuoneen seinää vasten. Äitiysloman alettua virallisesti, heitin työaivot narikkaan (tai ainakin yritin kovasti olla mietimättä työasioita) ja aloin vähitellen sulkeutua omaan vauvakuplaan. Nyt kaikki vauvanvaatteet alkavat olla pestyinä ja lipaston laatikoihin viikattuina, sekä kotikin on palautunut parempaan järjestykseen.

Äitiyslomalla tulevaa äitiä kehotetaan rentoutumaan ja keräämään voimia pian koittavaa synnytystä ja vauva-aikaa varten. Itse olen voimien sijaan onnistunut keräämään itselleni valtavan listan askareita, jotka haluaisin saada tehtyä ennen vauvan syntymää. Listalta löytyy mm. ”sulata pakastin”(tämä olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa!), ”käy makuuhuoneen kaapit läpi”, ”pese sohvan päälliset”, ”vaihda kukkiin mullat”…

Olen siis näitä ihmisiä, joilla on toisinaan hankalaa ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään. Kaikkeahan ei oikeasti tarvitsisi tehdä, mutta kun mieleni on päättänyt, että vauva ei voi tulla ennen kuin nämä on tehty, niin silloin ne on tehtävä. Onneksi listalla on myös muutamia mukavempiakin askareita, kuten vaunuverhon ja kuolalappujen ompelua, tuttinauhojen askartelua ynnä muuta käsillä tekemistä, joista nautin todella.

Vaikka saattaa kuulostaa siltä, että en osaa levähtää ja vain olla, olen oikeasti myös pyrkinyt ottamaan rennosti. Joinakin päivinä ei vain huvita/jaksa tehdä mitään ylimääräistä, ja silloin vain löntystelen koiran kanssa hitaasti ulkona, puuhailen normaaleja kotijuttuja ja rentoudun sohvalla Netflixin tai kirjan parissa. Ja – uskokaa tai älkää – näitä päiviä on ollut jo useampikin tässä parin viikon aikana! Eikä siinä ole oikeasti mitään väärää – vaikka tekemiseen tottunut mieleni saattaa edelleen esittää pieniä vastaväitteitä.

Onko siellä muita, joille tekemättömyys on toisinaan hankalaa?