Päätöksiä, käänteitä ja odotusta – siitä on meidän loppuraskaus tehty

Laskettu aika oli ja meni, ja nyt voisinkin hieman päivitellä kuumisiä myös tänne blogin puolelle. YouTubessa olenkin valottanut tilannetta videoiden muodossa, mutta kerrotaanpas asiat ihan myös kirjoittamalla.

Huhtikuun lopulla saimme kuulla vauvamme olevan perätilassa. Olimme aavistelleet kyseistä asiaa jo aiemmin, mutta silti “tuomio” oli pienoinen järkytys. Kirjoitin tuolloin tuntemuksiani itselleni ylös, tässä kyseinen teksti:

Raskaus on tuonut tullessaan järjettömän kasan erilaisia päätöksiä tehtäväksi. Alussa päätökset liittyivät lähinnä hankintoihin: mitkä vaunut hankimme, mikä olisi hyvä turvakaukalo, hankitaanko käsikäyttöinen vai sähköllä toimiva rintapumppu… Jo nämä päätökset tuntuivat tekevän tiukkaa (etenkin turvakaukalon valinta!), mutta nyt eteemme on ilmestynyt tähänastisista päätöksistä suurin. Saimme nimittäin eilen vahvistuksen aavistuksellemme siitä, että vauvamme on perätilassa. Kävimme ensisynnyttäjän synnytystapa-arviossa, joka ainakin tällä alueella kuuluu osaksi raskauden seurantaa. Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla ei raskauden loppuvaiheessa enää tehdä ultrausta, mikä tuntuu itsestäni hurjalta.

Saimme siis kuulla, että vauvamme on perätilassa eli pää ylhäällä. Virhetarjonnassa synnytystä ajatellen. Lääkäri kertoi, että vauvan ulkokautta kääntämistä ei edes yritetä, johtuen mm. istukan sijainnista. Valittavana olisi joko suunniteltu sektio tai perätilassa synnytys alateitse. Mikäli valitsisin alakautta synnytyksen, tehtäisiin minulle sitä ennen lantion magneettikuvaus, jolla varmistettaisiin, että vauvalla on mahdollisuus mahtua ulos sitä tietä. Mikäli valinta olisi sektio, se tehtäisiin raskausviikon 39 kieppeillä.

Emme osanneet tehdä päätöstä siltä istumalta (olenhan luonteeltani sellainen, että ennen vaunujenkin hankintaa googlettelin eri vaihtoehtoja useampia päiviä), joten saimme mietintäaikaa pääsiäisen yli. Tässä sitä siis ollaan, selvittelemässä kummankin vaihtoehdon plussia ja miinuksia, hyviä puolia ja riskejä.

Tällä hetkellä en osaa kallistua kumpaankaan vaihtoehtoon, tarvitsen siis lisää tietoa. Onneksi sitä löytyy näin internet-aikakaudella helposti. Liityin Facebookissa Perätilavauvat-ryhmään, ja sitä olen selaillut nyt aamuyön unettomina tunteina. Tiistaiaamuna päätös pitäisi sitten olla tehtynä. Voihan p**kele, en voi muuta sanoa.

Päädyimme lopulta suunnitellun sektion kannalle ja saimme merkata ylös sektiopäivän. Ajatus sektiosta jännitti ja pelotti minua todella paljon, joten yritin olla ajattelematta asiaa päätöksen tehtyäni. Sektiopäivä saapui ja menimme sairaalaan hyvissä ajoin. Sairaalassa saimme kuitenkin kuulla, että vauva oli kääntynyt pää alaspäin, eli sektiolle ei ollutkaan tarvetta. Huh, mikä helpotus! Toisaalta olimme jo valmistautuneet siihen, että en enää saavu ison vauvamahan kanssa kotiin, joten tähänkin asiaan oli asennoiduttava uudelleen. Tein Youtubeen videon tämän sektio/ei-sektiota-tilanteen aiheuttamista tuntemuksista, voit halutessasi käydä katsomassa sen tästä.

Sektion peruuntumisen jälkeen aloimme odotella laskettua aikaa, joka oli perjantaina (nyt tätä tekstiä kirjoittaessa on maanantai), mutta vauvalla ei näyttäisi olevan mitään kiirettä saapua tähän maailmaan. Lasketun jälkeen mietimme, että sattuisikohan vauva syntymään esimerkiksi äitienpäivänä. Noh, sekin päivä meni jo, ja nyt vain odottelemme josko vauva syntyisi ennen tämän viikon perjantaille varattua käynnistysaikaa. Jännittävää, tässähän voisi melkein laittaa jonkinlaisen vedonlyönnin pystyyn. 😀

Sellaista siis on tapahtunut tässä viime viikkoina. Hurjaa, että kohta meillä on oma nyytti kotona!

-Taija

Hankintoja vauvalle – Yksityiskohtainen lista meidän vaatteista ja tarvikkeista

Itse rakastan erilaisia listoja ja nyt raskausaikana niitä on tullut luettua useita liittyen eri aiheisiin. Etenkin vauvan hankintoihin liittyvät listat ovat olleet kiinnostukseni kärkipäässä, niinpä päätin itsekin koota listan meidän tämänhetkisistä vauvan hankinnoista. Ja koska listojen lisäksi rakastan hintojen pyörittelyä, lisäsin tähän myös hinnat eli paljonko meillä on kulunut rahaa vauvalle hankittaviin asioihin.

super viking vaunut

Lista tähän mennessä hankituista tarvikkeista:

Vaunut: Emmaljunga Super Viking Outdoor Air -rungolla, sis. koppa ja ratasosa, kaikki käytettynä yht. 540 €
Hyttysverkko ja sadesuoja vaunuihin yht. 16,40 €
Lampaantalja vanha, ollut Henrikillä lapsena käytössä ♥
Vaunuverhoja 2 kpl ommeltu itse kaapista löytyvistä kankaista
Turvakaukalo: Maxi Cosi Pebble Plus + jalusta 2-WayFix uutena yht. 440 €
Kantoreppu: Tula Free-To-Grow, ostettu siskolta 80 €

Pinnasänky: Ikea Gulliver 899 SEK eli noin 90 €
Patja pinnasänkyyn: Ikea Krummelur 399 SEK eli noin 40 €
Pinnasängyn petivaatteet: Äitiyspakkauksesta + muutama lakana Ikeasta yht. 79 SEK eli noin 8 €
Pinnasängyn reunapehmuste: Saatu siskolta
Vilttejä 2 kpl, toinen äitiyspakkauksesta ja toinen saatu siskolta
Äitiyspakkauksen laatikkoon reunasuojat/helmalakanat saatu siskolta

Sitteri: Baby Björn, ostettu siskolta 20 €
Leikkimatto: Saatu siskolta käytettynä
Unipesä: Saatu siskolta käytettynä
Kylpyamme: Ikea 69 SEK eli noin 7 €
Itkyhälyttimet: Philips Avent SCD505, käytettynä 31 €

Rintapumppu: kirpputorilta 15 €
Imetystyyny: Saatu siskolta käytettynä
Tuttipullot: 1 kpl saatu ilmaiseksi Babyboxista, 2 kpl + 2 vaihtopäätä saatu Youtube-yhteistyössä Herobilitylta
Tutit: 1 kpl saatu ilmaiseksi Babyboxista, 2 kpl saatu Youtube-yhteistyössä Herobilitylta
Tuttinauhat 2 kpl tehty itse, materiaalit yhteensä noin 15 €
Maidonkerääjät: Ostettu uutena Prismasta noin 9 €
NenäFrida nenän niistin: Prismasta noin 9,50 €

Kestovaipat: 10 kpl Pilvi-taskuvaippoja ja näihin imut, 12 kpl tsi-taskuvaippoja, muutama yksittäinen kuori- ja sisävaippa, näistä maksettu yhteensä noin 40 €
Kertisvaipat: saatu muilta ylijääneitä Newborn-vaippoja 3 pakettia
Harsot: ostettu 4 kpl uutena yht. 10 €, saatu käytettynä 7 kpl ja äitiyspakkauksesta 4 kpl

Kynsisakset, hammasharja, kylpylämpömittari, pehmeä hiusharja, ruokalappu, maistelututti, lusikka sekä pehmolelu saatu äitiyspakkauksesta, yksi lusikka saatu BabyBoxista

Kirja ja ensilelu saatu äitiyspakkauksesta, helistin kirpputorilta 1,50 €


Vaatteiden hankinnan olemme pyrkineet pitämään suhteellisen rajoitettuna vauvan syntymään saakka, sillä meitä odottaa sukulaisilla valtava kasa vaatteita, kunhan saamme tietää vauvan sukupuolen.

Rajoituksesta huolimatta vaatteita on kertynyt laatikkoon ihan kiitettävästi. Suurimman osan tähän asti hankituista vaatteista olen saanut siskoltani sekä hankkinut kirpputorilta, ainoastaan kolme bodya on hankittu uusina. Plus tietenkin äitiyspakkauksesta tulleet vaatteet. Kirpputorilta hankitut vaatteet ovat maksaneet 0,50 € – 3 € kappale, joten laskeskelin näihin kirppisostoksiin kuluneen yhteensä noin 20 €. Tähän päälle uutena ostetut bodyt eli 20 €, joten vaateostoksiin on tähän mennessä kulunut rahaa noin 40 €.

Lista tähän mennessä hankituista vaatteista:

Koot 50 ja 56:
– pitkähihaisia bodyja 22 kpl
– lyhythihaisia bodyja 4 kpl
– housuja, legginssejä, sukkahousuja 19 kpl
– yökkäreitä 4 kpl
– collegehaalarit 2 kpl
– fleecehaalari 1 kpl

Koot 62 ja 68:
– pitkähihaisia bodyja 22 kpl
– housuja & legginssejä 22 kpl
– yökkäreitä 7 kpl
– collegehaalarit 1 kpl

+ sukkia 11 paria, ohuita tumppuja 5 paria, ohuita pipoja 6 kpl sekä yksi kuolalappu

Näiden lisäksi meiltä löytyy äitiyspakkauksesta tulleet makuupussi, haalari, kevyt toppapuku, huopatossut, villavaatteita (housut, haalari, pipoja ym.), lämpötöppöset ja -rukkaset sekä lapasen pidikkeet.


Tässä siis lista tähän mennessä hankituista tarvikkeista ja vaatteista. Yhteensä hankinnat ova kustantaneet noin 1400 euroa. Saimme kuitenkin osaan hankinnoista rahallista avustusta (turvakaukalo, telakka, pinnasänky), joten nämä kun vähennetään summasta, on meidän maksettavaksi tullut noin 870 €. Suurin osa käyttämistämme euroista meni siis vaunuihin, jotka välttämättä halusin juuri tuon merkkiset ja malliset. Onneksi kuitenkin onnistuin löytämään ne käytettynä, niin säästimme niissä(kin) pitkän pennin.

Tein myös hankinnoista esittelyn Youtuben puolelle, pääset katsomaan videon tästä.

-Taija

Äitiysloman ensimmäiset viikot

äitiyslomalla

Niin se vain tälläkin yrittäjällä alkoi äitiysloma – tarkkaan ottaen tuo maaginen päivä oli pari viikkoa sitten, 2. huhtikuuta. Viime kuukaudet ovat menneet hurjaa vauhtia, mutta silti tuota päivää oli ehditty jo odottaa. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että pystyin tekemään töitä aivan loppuun saakka, sillä se ei ollut mikään itsestäänselvyys.

Miten äitiysloma on sitten lähtenyt käyntiin? Äitiysloman ensimmäiset päivät kuluivat itselläni vauvanvaatteita ja kestovaippoja pesten, tavaroita järjestellen sekä siivoten. Viimeinen kuukausi työpäivineen tuntui kehossa todella rankalta, joten oman kodin siistinä pitäminen jäi hieman heitteille. En myöskään antanut itselleni lupaa alkaa hipelöidä vauvalle hankittuja vaatteita ja tavaroita ennen äitiysloman alkamista, vaan ne odottelivat kiltisti isossa kasassa olohuoneen seinää vasten. Äitiysloman alettua virallisesti, heitin työaivot narikkaan (tai ainakin yritin kovasti olla mietimättä työasioita) ja aloin vähitellen sulkeutua omaan vauvakuplaan. Nyt kaikki vauvanvaatteet alkavat olla pestyinä ja lipaston laatikoihin viikattuina, sekä kotikin on palautunut parempaan järjestykseen.

Äitiyslomalla tulevaa äitiä kehotetaan rentoutumaan ja keräämään voimia pian koittavaa synnytystä ja vauva-aikaa varten. Itse olen voimien sijaan onnistunut keräämään itselleni valtavan listan askareita, jotka haluaisin saada tehtyä ennen vauvan syntymää. Listalta löytyy mm. “sulata pakastin”(tämä olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa!), “käy makuuhuoneen kaapit läpi”, “pese sohvan päälliset”, “vaihda kukkiin mullat”…

Olen siis näitä ihmisiä, joilla on toisinaan hankalaa ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään. Kaikkeahan ei oikeasti tarvitsisi tehdä, mutta kun mieleni on päättänyt, että vauva ei voi tulla ennen kuin nämä on tehty, niin silloin ne on tehtävä. Onneksi listalla on myös muutamia mukavempiakin askareita, kuten vaunuverhon ja kuolalappujen ompelua, tuttinauhojen askartelua ynnä muuta käsillä tekemistä, joista nautin todella.

Vaikka saattaa kuulostaa siltä, että en osaa levähtää ja vain olla, olen oikeasti myös pyrkinyt ottamaan rennosti. Joinakin päivinä ei vain huvita/jaksa tehdä mitään ylimääräistä, ja silloin vain löntystelen koiran kanssa hitaasti ulkona, puuhailen normaaleja kotijuttuja ja rentoudun sohvalla Netflixin tai kirjan parissa. Ja – uskokaa tai älkää – näitä päiviä on ollut jo useampikin tässä parin viikon aikana! Eikä siinä ole oikeasti mitään väärää – vaikka tekemiseen tottunut mieleni saattaa edelleen esittää pieniä vastaväitteitä.

Onko siellä muita, joille tekemättömyys on toisinaan hankalaa?

Babymoonin suunnittelua

Kuulin sanan babymoon ensimmäistä kertaa tammikuun alussa – tai ainakin tuolloin kiinnitin siihen ensimmäistä kertaa huomiota. Babymoon on siis hemmotteluloma tuleville vanhemmille, ns. viimeinen loma kahdestaan ennen lapsen syntymää. Babymoon on alkujaan Amerikasta (tietenkin) ja se on vähitellen rantautunut myös tänne Suomeen.

Meillä tulee Henrikin kanssa tämän vuoden vappuna 10 vuotta yhdessäoloa täyteen. Koska vauvamme laskettu aika on niin lähellä oikeaa vuosipäiväämme, ajattelimme juhlistavamme vuosipäivää hieman etukäteen pienellä lomalla. Loma olisikin siis yhdistetty vuosipäivä, babymoon ja talviloma.

Olen ehkä hieman myöhässä suunnittelun suhteen, sillä olen tällä hetkellä jo 31:lla viikolla raskaana. Yleensä babymoonia suositellaan vietettävän raskauden toisella kolmanneksella, eli viikoilla 13-27. Tämä “suositus” tosin johtuu siitä, että tällöin usein ensimmäisen kolmanneksen pahoinvoinnit ovat ohitse ja viimeisen kolmanneksen vaivat eivät ole vielä saapuneet.

Itselläni olo on ollut todella hyvä koko raskauden (poisluettuna parin viikon takaiset, liiasta rasituksesta johtuvat kivut), ja tottakai toivoisin saman olotilan jatkuvan myös näin viimeisellä kolmanneksella. Kuten sanoin, meillä babymoonin suunnittelu hieman venähti, ja ainoa mahdollinen ajankohta olisi reilun parin viikon päästä eli maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tällöin raskausviikkoja olisi kasassa 33. Tuossa vaiheessa en enää uskalla matkustaa/lentää kovin kauas, sillä en ole kovin innoissani, mikäli joutuisin sairaalaan tai jopa synnyttämään vieraassa maassa. Vaikka kuinka haaveilin loman viettämisestä jossain trooppisessa ilmastossa, rannalla tai uima-altaalla loikoillen ja kookospähkinästä vettä juoden, olen miettinyt loman viettämistä ihan vain kotimaassa.

Mahdollisia kotimaan babymoon-kohteita ovat esimerkiksi erilaiset kylpylähotellit. Kylpylässä rentoutumista, illallista ravintolassa, yö hotellin pehmeässä sängyssä ja aamulla runsas aamiainen. Ei ehkä täysin vedä vertoja ulkomaan matkalle, mutta onpahan ainakin mahdollisuus irtautua arjesta yhdessä rakkaan poikaystäväni kanssa. Kohdevaihtoehtoina olen miettinyt Vuokatin Katinkultaa, Peurungan kylpylähotellia, Hotel & Spa Resort Järvisydäntä ja Kolin Relax Spata. Näistä vaihtoehdoista viimeinen on ehdottomasti alkanut kiinnostaa eniten. Se sijaitsee kohtuullisen (kröhöm, alle 500 km) matkan päässä ja se on kello neljän jälkeen K-18. Paikka kuulostaa ihanan rentouttavalta saunapolkuineen sekä kylpy- ja juomakiuluineen. Toki näillä viikoilla kylpylään menossa on omat riskinsä (infektio ym.), mutta mikäli kohdunsuu on kiinni ja vointi edelleen hyvä, en näe syytä olla menemättä .

Toinen vaihtoehto babymoonillemme on lyhyt Viron tai Ruotsin visiitti: laivamatka, päivä Tallinnassa tai Tuhkolmassa ja mahdollisesti yksi yö perillä kohteessa. Näihin kaupunkilomiin usein tosin kuuluu melko paljon kävelyä (ainakin itselläni on tapana tutustua kaupunkeihin mahdollisimman paljon kävellen), joten oman kuntoni täytyisi siinä tapauksessa vielä kestää kävelyä ehkä normaalia enemmän. Tai sitten vietämme enemmän aikaa ravintoloissa, kahviloissa ja hotellissa.

Kolmantena vaihtoehtona onkin sitten vain ihan lähistölle (alle 300 km) sijoittuva hotellimatka, ilman kylpylää. Oulu on yksi vaihtoehto, siellä voisi samalla käydä hieman kiertelemässä kauppoja ja kirpputoreja.

Tässä on vielä hetki aikaa tehdä suunnitelmia (tosin hotellit ovat yllättävän täynnä kyseiselläkin viikolla! Täytyy siis ehkä laittaa toimeksi). Loman jälkeen minulla onkin enää viikko töitä ja sitten alkaa äitiysloma! Ihanaa maaliskuun alkua jokaiselle! Saatte myös ehdotella kohteita meidän babymoonia varten 🙂

-Taija

Ajatuksia viimeisen kolmanneksen alkamisesta

raskauden viimeinen kolmannes

Täällä pärähti toissa päivänä raskausviikko 29 käyntiin, mikä tarkoittaa sitä, että viimeinen kolmannes on kaikkien eri laskutapojen mukaan alkanut. Itse asiassa luulin viimeisen kolmanneksen alkaneen jo viime viikolla, mutta käyttämäni raskaussovelluksen (Preglife) mukaan se alkaakin vasta tällä viikolla. Toisen raskaussovelluksen mukaan toinen kolmannes päättyi jo viime viikolla, joten ota näistä nyt selvää… Oli miten oli, nyt se kuitenkin on laskutavasta riippumatta täällä!

Pakko tunnustaa, että tällä hetkellä tunnen kyllä olevani raskaana. Aiemmin oloni on ollut todella hyvä, olen jaksanut touhuta normaalisti enkä ole kokenut mitenkään erikoisemmin olevani raskaana. Kunnes raskausviikko 28 saapui ja niin saapuivat erilaiset kivutkin. Aamulenkit koiran kanssa ovat joinakin päivinä yhtä tuskaa, siivoustöiden jälkeen paikat ovat todella kipeänä, en pysty istumaan tuntia kauempaa ilman, että kylkiini sattuu vietävästi. Puhumattakaan pienenkin rasituksen (sukkien laittaminen…) aiheuttamasta hengästymisestä.

Viime viikko oli itse asiassa pahempi, sillä silloin työpäivät olivat normaalia raskaampia. Tällä viikolla kivut ovat vähentyneet huomattavasti ja olen onneksi kyennyt jo tekemään muutakin kuin olemaan iltaisin makuuasennossa. Uskon levolla, joogalla ja kevyillä lenkeillä olleen tähän vaikutuksensa. Yritän silti ottaa kotona edelleen mahdollisimman rennosti enkä rasittaa itseäni liikaa fyysisesti. Suursiivoukset ja huonekalujen roudaamiset olkoon siis jonkin aikaan tauolla. Aloin lukemaan uudelleen Twilight-sarjaa, ja nyt on viimeinen kirja menossa. Lukiessa aika kuluu kyllä todella nopeaa, välillä en malttaisi iltaisin laittaa edes nukkumaan.

Ajan kulumisesta puheenollen, tuntuu hullulta, että laskettuun aikaan on enää alle 3 kuukautta! Ja töitä jäljellä vain kuusi viikkoa! Vähitellen alan tajuamaan, että ihan pian joudun toivottelemaan asiakkaille muutakin kuin hyvää päivänjatkoa ja nähdään pian. Eipä nimittäin nähdäkään. Tulin siihen tulokseen, että laitan siivousyritykseni kokonaan tauolle äitiysloman ajaksi. Näin minun ei tarvitse miettiä ja stressata sijaisia tai muita asioita, vaan voin keskittyä vauva-arkeen.

Sain tällä viikolla päätöksen äitiysrahasta ja -avustuksesta, nyt vain odotellaan äitispakkausta saapuvaksi. Pikkuhiljaa olen alkanut hankkimaan vauvalle kaikelaista tarvittavaa, kuten vaunut, itkuhälyttimet, kestovaippoja, vaatteita yms. Suurimman osan tarvikkeista hankimme käytettynä, ainoastaan turvakaukalon tahdomme hankkia uutena liikkeestä. Kaikenlaista olisi vielä ostoslistalla, mutta onneksi niitä ehtii hankkia vaikka vauvan syntymän jälkeenkin. Näkeepähän ainakin, onko jollekin asialle oikeasti tarvetta vai ei.

Ensi viikko on onneksi hieman rennompi töiden suhteen. Elättelen edelleen toivetta, että pystyisin tekemään töitä äitiysloman alkuun saakka, mutta täytyy katsoa seuraavat viikot ja tarkkailla omaa oloa. Päivä kerrallaan ja sitä rataa!

Täällä on tänään ollut ihanan keväinen ilma, kävimme pienellä eväsretkellä läheisellä laavulla. Itse nautin äärettömän paljon luonnossa kulkemisesta, se antaa itselleni virtaa uskomattomalla tavalla. Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille! 🙂

-Taija

 

Vegaaninen mustikkapiirakka

Vegaaninen mustikkapiirakka

Olen nykyisin melko laiska leipoja. Kun vihdoin saan aikaiseksi tarttua jauhopussiin ja alan leipomaan, toivon ohjeelta ennenkaikkea helppoutta. Niinpä rakastan yli kaiken “sekoita kaikki ainekset yhteen ja lykkää uuniin“-ohjeita. Tämän vegaanisen mustikkapiirakan alkuperäisen ohjeen bongasin Ruokakonttuuri-blogista, propsit lähtee siis sinne suunnalle!

Tein ohjeeseen muutamia omia muutoksia, esimerkiksi vaihdoin osan vehnäjauhoista kaurajauhoihin ja vähensin sokerin ja margariinin määrää. Ja tästä tuli silti todella maukas! Tämä piirakka ei ollut liian makea, mutta maistui silti erittäin hyvin myös sokerihiiri-poikaystävällenikin.

Vegaaninen mustikkapiirakka

2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurajauhoja
1 dl intiaani/ruokosokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
½ tl vaniljauutetta
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
100 g margariinia
1 1/2 dl kaurajogurttia
4 dl mustikoita
(2 tl perunajauhoja)

Ohje on simppeli: sekoita kuivat ainekset (+ vaniljauute) yhteen, lisää sulatettu ja jäähtynyt margariini. Seoksesta tulee murumainen. Ota seoksesta noin puolet talteen (itse nappasin reilummin, rakastan muruseosta piirakan pinnalla). Sekoita jäljelle jääneeseen murutaikinaan kaurajogurtti. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja ripottele päälle mustikat. Pakastemustikoihin sekoitin ensin perunajauhoja.

Ripottele aiemmin talteen otettu muruseos piirakan päälle ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 min. Piirakka on mielestäni parasta tarjottuna hieman jäähtyneenä Oatlyn vaniljakastikkeen kanssa!

-Taija

Kevyemmät työpäivät edessä

Ihanaa alkanutta vuotta ♥ Toivottavasti kaikilla meni vuodenvaihde mukavasti, itse vietin sen rennosti ensin siskoni luona Unoa pelaillen ja loppuillan kotona poikaystäväni sekä Adi-koiramme kanssa.

Itselleni vuoden vaihtuminen on tarkoittanut työrintamalla fyysisesti kevyempiä päiviä, sillä vähensin siivousasiakkaideni määrää joulun jälkeen. Kovana suunnitelmanani olisi pystyä tekemään töitä aivan äitiysloman alkuun saakka, mutta monet (kuten neuvolan terveydenhoitaja) ovat varoitelleet, että juurikin esimerkiksi siivoustyötä tekevät joutuvat usein jäämään sairauslomalle ennen äitiysloman aloitusta. Ehkä näiden kevyempien työpäivien ansiosta pysyn työkuntoisena pidempään. Tai sitten en – sitä kun ei koskaan voi tietää. Mennään päivä ja viikko kerrallaan.

Nämä kevennetyt työpäivät tarkoittavat tosin myös sitä, että nyt minun on työskenneltävä kovemmin mm. verkkokauppani sekä HomCare-jälleenmyyntityön parissa, jotta tuloni eivät kovin paljoa pienenisi. Toisaalta näihin panostaminen tulee jatkossa olemaan hieman helpompaa, sillä vapautuneen ajan ja energian voin nyt käyttää näihin muihin asioihin. Esimerkiksi marras- ja joulukuussa en juurikaan jaksanut panostaa verkkokauppaan, sillä fyysiset työt veivät voimani ja hoidin vain “pakolliset” verkkokauppaan liittyvät työt, kuten sähköposteihin vastaamiset sekä pakettien lähettämiset. Nyt energiaa sen sijaan tuntuu riittävän kaikenlaiseen myös yritystoiminnan ulkopuolella, ja julkaisin jopa uuden videon YouTube-kanavalleni!

Raskauskuulumisia sen verran, että olen nyt noin kahden viikon ajan tuntenut vauvan liikkeet ja potkut selkeästi. Johan niitä oli odotettukin. Enää niistä ei voi erehtyä – aiemmin en nimittäin ollut varma, onko mahassa olevat tuntemukset vauvan vai ilmavaivojen aikaansaamia 😀 Meillä oli myös rakenneultra viime viikolla ja pienokaisella vaikutti olevan kaikki hyvin ♥ Sukupuolta emme edes kysyneet, se saa mieluusti pysyä yllätyksenä syntymään saakka.

Ajattelin, että nyt kun vietän aikaa hieman enemmän taas kotosalla, voisin lähiaikoina kirjoittaa teille kotona työskentelyn hyvistä ja huonoista puolista. Tuntuu nimittäin siltä, että ainakin parina viime viikkona ne huonot puolet tuntuvat olevan vain mielessä. Ehkä olisi siis ihan hyvä palautella itselle myös niitä positiivisia puolia mieleen, niitäkin kun onneksi on paljon!

-Taija

Suuria uutisia

Syyskuun alussa kirjoittamassani postauksessa kerroin, kuinka haaveeni ovat vaihtuneet ja suunnitelmani muuttuneet. Tuolloin tein suunnitelmia koskien liiketoimintani muuttamista sekä mahdollisesti opiskelun aloittamista. Noh, vähänpä tiesin tulevasta. Universumi oli jo tuolloin tehnyt suunnitelmat puolestani, sillä yksi suurista ja pitkäaikaisista toiveistamme on käynyt toteen ja odotamme esikoistamme.

En tiedä, miksi asian julki kirjoittaminen (ja varsinkin ääneen sanominen) on ollut itselleni niin hankalaa, sillä vauva on todella toivottu ja odotettu. Ehkä kaiken sen odotuksen ja epäonnistumisien jälkeen tuntuu hankalalta julkisesti iloita tästä asiasta, vaikka luulisi asian olevan toisin. Olen kuitenkin valtavan iloinen ja onnellinen, enkä malttaisi odottaa toukokuuta, kun saamme tavata pienokaisen ensimmäistä kertaa. Ehkä mieleni on vain hidas sisäistämään tätä raskautta ja tahdoin suojella sitä pitämällä asian itselläni.

Tällä hetkellä meillä on viikkoja kasassa 20+2 eli menossa on kuudes (huhhuh, kuukaudet menevät nopeasti!) raskauskuukausi ja puoliväli ohitettii juuri äsken. Luonnollisesti tämä raskaus vaikuttaa moniin asioihin elämässäni, niin myös yritystoimintaani sekä tähän blogiin. Blogiin tulen jatkossa kirjoittamaan ainakin jonkin verran (tai valtavasti, kuka tietää) raskausajan kuulumisia. Yritystoimintani puolestaan on vielä himpun verran mietinnässä, sillä en ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä äitiysloman ajalle. Suunnitelmissani olisi kuitenkin olla äitiyslomalla ja kotona pienokaisen kanssa mahdollisimman pitkään, mutta kuten olemme jo huomanneet, suunnitelmat eivät aina pidä paikkaansa.

Tällä hetkellä oloni on todella hyvä, lähes normaali. Ainoa, mikä muistuttaa raskaudesta, on kasvava vatsa ja sen myötä erinäisten nostojen/kumartelemisten/liikkeiden vaikeammaksi muuttuminen. Ennen kuin tiesin raskaudestani, olin ehtinyt buukata kalenteri melko täyteen joulukuuksi, joten viimeiset pari viikkoa työpäivät ovat olleet melko raskaita. Nyt kuitenkin edessä on kauan odotettu vähän yli viikon loma. Vuodenvaihteen jälkeen kevennän työpäiviäni, joten helpotusta on onneksi luvassa.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Pakko sanoa, että olipa helpottavaa kirjoittaa tämä postaus. Jostain syystä olen vollottanut lähes koko kirjoittamisen ajan, vaikka muuten tunteeni raskauden aikana ovat olleet todella tasaiset. Kirjoittaminen on aina ollut itselleni keino purkaa tunteita, joten ehkä todella tarvitsin tätä. Palataan seuraavan postauksen parissa, toivottavasti hieman lyhyemmällä postausvälillä kuin viimeksi.

Oikein ihanaa joulua sekä vuodenvaihdetta ihan jokaiselle! 🙂

-Taija

Haaveet vaihtuu, suunnitelmat muuttuu

Toisin kuin Jore Marjarannan laulussa Haaveet kaatuu, itselläni haaveet kaatumisen sijaan vaihtuvat. Olen viimeisen puoli vuotta ollut hieman eksyksissä itseni kanssa (enemmän kuin normaalisti olen), ja näin ollen oikeastaan koko yritystoimintani kanssa.

Vielä muutama kuukausi sitten haaveilin opiskelemaan lähdöstä. Uusin unelmani oli opiskella valokuvaajaksi. Enää en ole asiasta niin varma – pidän kyllä valokuvaamisesta, mutta en välttämättä halua tehdä sitä työkseni. En tiedä, onko järkeä lähteä pari vuotta kestävään valokuvaajan koulutukseen, jos suunnitelmissani ei ole kuitenkaan saada valokuvauksesta leipää pöytään. Toisaalta koulutus olisi todella hyvä pohja omaa valokuvausharrastusta varten.

Tämän vuoden osalta hakuaika on jo päättynyt, joten ainakaan tuohon keväällä suunnittelemaani koulutukseen en hakeutunut. Koulutuksia on toki erilaisia, ja olenkin pohtinut, että ehkä itselleni sopivampi olisi varsinaisen koulutuksen sijaan jokin valokuvauskurssi. Itse asiassa otinkin jo yhteyttä paikalliseen kameraseuraan ja kyselin heidän syksyn kurssitarjontaansa. Jos asiat järjestyvät ja palaset loksahtavat kohdilleen, saatan saada sittenkin tyydytettyä tätä valokuvaamisen oppimisen halua.

Toisaalta olen alkanut haaveilla myös ihan itsenäisestä opiskelusta tai etäopinnoista, esimerkiksi markkinointi kiinnostaa minua edelleen. Sitähän opiskelin jonkin verran tradenomikoulutukseni aikana, mutta lisäoppi olisi mielenkiintoista. Selvästi siis kaipaan takaisin “koulun” penkille 😀

Opiskelusuunnitelmien lisäksi olen suunnitellut yrityskuvioihini muutoksia. Kuten “Miten minusta tuli yrittäjä?”-postauksessa kerroin, nykyisin leivän tuo pöytään suurimmaksi osaksi siivousyritykseni. Olen kuitenkin jo vuoden vaihteesta asti pohtinut muutoksia tulorakenteeseeni.

Haaveenani on viedä liiketoimintaani siihen suntaan, että yritykseni tulovirta ei ole täysin riippuvainen yhdestä aktiivisesti tehdystä työstä – tällä tarkoitan omassa tapauksessani siis siivouspalvelutoimintaani. Haluan kehittää ja viedä liiketoimintaani enemmän kohti digiyrittäjyyttä. En näe itseäni lähitulevaisuudessa tekeväni kokoaikaisesti työtä, joka on täysin aika- ja paikkariippuvainen.

Olen myös suunnitellut hieman uudistavani Darennen konseptia. Tästä olen todella innoissani ja olenkin jo laittanut rattaat pyörimään. Mitään näkyvää en ole vielä tehnyt, mutta kulisseissa kuhisee ja lujaa. En malta odottaa, että saan kaiken valmiiksi ja pääsen paljastamaan lopputuloksen!

Kaiken tämän epäselvyyden keskellä olen pohtinut omia mahdollisuuksiani tulevaisuuden suhteen, ja voisinkin avata niitä tarkemmin omassa postauksessaan. Mahdollisuuksien ja tavoitteiden kirjaaminen ylös helpottaa ainakin itseäni selvittämään ajatukset ja luomaan itselleni sen päämäärän, jota kohti tahdon pyrkiä. Selkeä päämäärä motivoi tekemään asioita – tällä hetkellä motivaationi tuntuu osittain olevan hukassa, joten ehkäpä olisi aika kirkastaa sitä omaa tavoitetta.

Oikein ihanaa syyskuun alkua kaikille, täällä odotellaan jo kaikesta huolimatta innolla pimeneviä syysiltoja!

-Taija

Tunnelmallista yöpymistä – Hankaniemen tila

Palataan hetkeksi vielä meidän parin viikon takaiseen kesälomareissuumme. Olimme sopineet jo etukäteen, että yksi paluumatkan pysähdyspaikoista tulisi olemaan Tuuri. Jätin yöpymispaikan etsinnän tapojeni mukaan taas viime tinkaan, ja Tuuria kohti ajellessamme huomasin booking.comia selatessani monien paikoista olevan loppuunmyytyjä. Löysin kuitenkin Ähtärin puolelta maalaismajoitusta tarjoavan Hankaniemen tilan, josta varasin meille ainoan (tai ainakin lähes ainoan) vapaana olevan huoneen: pienen kahden hengen huoneen järvinäköalalla.

Itse yritän mahdollisuuksien mukaan suosia aina vähän pienempiä ja erikoisempia yrityksiä, ja Hankaniemen tila oli mukavaa vaihtelua perinteiseen hotellimajoitukseen. Tilalla on eritasoisia maijoitusvaihtoehtoja 40 vieraalle, vaihtoehtoina on mm. huone-, mökki- ja bungalow-majoitusta.

Suunnitelmamme olivat vielä täysin auki illan ja yöpymisen suhteen, joten oli helpottavaa huomata peruuttamisen olevan maksutonta klo 14 saakka, mikäli päättäisimmekin jatkaa matkaa toiseen paikkaan. Meillä oli reissussa mukana kalastusvälineet, joten kotisivuilla maininta soutelusta ja kalastelusta sai minut viimeistään tekemään varauksen.

Huoneemme oli keltaisen rakennuksen yläkerrassa oleva keskimmäinen huone, nimeltään pikku kakkonen (näin luki avaimessa). Ikkunasta aukesi näkymät takapihalle ja järvelle. Huone oli melko vaatimaton, siellä oli sänkyjen ja yöpöydän lisäksi yksi lipasto, tuoli ja naulakko. Nurkassa myös seisoi vanha uuni, mutta lisälämmitystä varten löytyi myös sähköpatteri, jota emme kyllä kesäyönä tarvinneet.

Tila sijaitsee järven rannalla, ja rannalta löytyykin mm. kaksi laituria, toinen uimareille ja toinen veneille, sekä kaksi saunaa. Savusauna oli entisöity 1800-luvulta. Me emme tällä kertaa ehtineet (emmekä varmaan olisi edes tarjenneet) lähteä uimaan, vaikka järvessä olisi varmastikin ollut hyvä polskia.

Tilan sijainti on loistava esimerkiksi Ähtärin eläinpuistossa vieraileville – pandatalo näkyy kuulemma järven vastarannalla, itse tosin unohdin tiirailla sinne. Sijainti on hyvä myös Tuuriin suuntaaville, sillä matkaa majoituspaikan ja Keskisten kyläkaupan välillä on 27 kilometriä, minkä ajelee suhteellisen vikkelään.

Aamupala oli tarjolla viihtyisässä ulkorakennuksessa, joka tosin kylmästä aamusta johtuen oli melko viileä. Kuuma kahvi onneksi lämmitti.

Suosittelen Hankaniemen tilaa etenkin perheille, sillä siellä on paljon tilaa ja mahdollisuuksia touhuta kaikenlaista. Ainoat miinukset meiltä saa suihkujen vähäisyys sekä huoneemme todella nariseva sänky (itseäni tämä ei kyllä haitannut, mutta poikaystävällä meinasi aluksi mennä unet). Näitä lukuunottamatta lyhyt majoittumisemme oli oikein miellyttävä.


Postaus sisältää affiliate-linkkejä. Ostamalla tuotteen/palvelun affiliate-linkin kautta, saan pienen provision. Linkin klikkaaminen ei kuitenkaan aiheuta sinulle kuluja eikä minulle tuloja, joten voit rauhassa vierailla sivulla ja miettiä ostopäätöstäsi niin pitkään kuin haluat.

Suosittelen vain niitä tuotteita/palveluita, joita olen itse testannut, käyttänyt ja todennut toimiviksi.



Booking.com