”Suunnitelmanani olisi yrittää päivittää tätä blogia hieman säännöllisemmin raskaus- ja äitiysjutuilla, sillä ne ovat tällä hetkellä suurin osa elämääni.”
Sanoi Taija tammikuussa 2021, jonka jälkeen hänestä ei kuulunut blogin puolella yhdeksään kuukauteen. 😀
Kuten huomata saattaa, blogin päivittely hieman jäi alkuvuoden lupauksien jälkeen. Olin tosin sitäkin aktiivisempi YouTuben puolella, johon tein kevään ajan videoita liittyen raskauteen ja omakotitalon remonttiin.
Tehdään siis lyhyt tilannekatsaus tänne blogin puolelle:
Vauva syntyi kesäkuun alussa, hän on nyt 4 kk vanha.
Isoveli on nyt melkein 2 vuotta ja 5 kk
Saimme alkuvuodesta rivitaloasuntomme myytyä ja ostimme omakotitalon (videon tyhjän asunnon esittelystä voit katsoa tästä)
Teimme taloon loppukeväästä pientä pintaremonttia ennen muuttoa (remonttivideot voit halutessasi katsoa tästä: osa 1, osa 2, osa 3)
Päivistä tuntuu loppuvan aika kesken 😀
Olen siis tällä hetkellä vielä äitiyslomalla ja nautin (ja ”nautin”) pikkulapsiarjesta. Kotona on vauvan lisäksi myös parivuotias isoveli, joten tekemistä kyllä riittää. Välillä arki tuntuu raskaalta, mutta yritän nauttia mahdollisimman paljon tästä ajasta, kun molemmat ovat vielä pieniä – aika tuntuu menevän liian lujaa!
Tällä kertaa en tee mitään lupauksia blogin päivittämisen suhteen, kirjoitan silloin kun aika ja inspiraatio kohtaavat. YouTubeen yritän kuitenkin tehdä videoita lähestulkoon säännöllisesti, joten jos haluat seurata arkeamme vlogien kautta, pääset kanavalleni tästä.
Kyllä, meille on tulossa uusi vauva! Esikoisemme saa kunnian kantaa isoveljen titteliä kesästä eteenpäin, mikäli kaikki menee hyvin. Emme voisi olla enempää innoissamme (ja myös kauhuissamme, mutta tästä lisää toisessa postauksessa..) kasvavasta perheestämme!
Tämän toisen raskauden alkupuoli oli itselleni täysin erilainen kuin ensimmäisen raskauden, jolloin en kokenut oikein minkäänlaisia alkuraskauden oireita. Tällä kertaa oireet iskivät pari viikkoa plussaamisen jälkeen, noin raskausviikolla 7, ja kestivät raskausviikon 13 loppupuolelle. Oireita olivat mm. aamusta iltaan jatkuva pahoinvointi (en onnekseni oksentanut kertaakaan, vaikka välillä tuntui että se saattaisi helpottaa oloa) sekä järkyttävä väsymys. Taaperon kaksi- tai kolmetuntiset päiväunet tarjosivat onnekseni itselleni aina hetken (oikeastaan lähes aina pari tuntia kestävän hetken :D) silmien ummistamiseen. Kotityöt ja oikeatkin työt kasaantuivat, mutta onneksi sekin oli vain väliaikaista.
Nyt menossa on raskausviikko 19, ja olo on lähestulkoon normaali. Rakenneultra odottaa edessä noin kolmen viikon päästä. Ja silloin on jo raskauden puoliväli ohitettu, hurjaa miten aika menee näin vauhdilla!
Suunnitelmanani olisi yrittää päivittää tätä blogia hieman säännöllisemmin raskaus- ja äitiysjutuilla, sillä ne ovat tällä hetkellä suurin osa elämääni. Mikäli teillä on postaustoiveita, jättäkää niitä kernaasti kommenttikenttään! 🙂
Viime viikon lauantaina juhlimme pienen poikamme 1-vuotissyntymäpäivää. Tämänhetkisessä tilanteessa, näin poikkeustila-aikana, päätimme olla järjestämättä juhlia ja vietimme syntymäpäivän ihan vain oman perheen kesken.
Mutta poikkeustila tai ei, synttärisankarin oli saatava kakkua. Ja koska tämä äiti on näin ensimmäisen lapsen kohdalla melko tarkka siitä, mitä kaikkea lapsi saa suuhunsa laittaa, oli kakku aineksiltaan meidän ruokavalioon sopiva. Halusin kakun olevan sokeriton ja vehnätön, joten päätin koota kakun välipalanakin hyvin toimineista vohveleista. Niissä pääraaka-aineina toimivat kananmuna, kaurahiutale ja banaani.
1-VUOTIAAN VOHVELIKAKKU
VOHVELITAIKINA
3 kananmunaa
2 banaania
2 dl kaurahiutaleita
½ tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
½ dl vettä
Laita kaikki ainekset blenderiin ja sekoita. Paista kevyesti öljytyllä vohveliraudalla.
TÄYTE
1½ – 2 prk kookoskermaa (yht. 400-500 g)
Aitoa vaniljajauhetta
1 – 2 dl pakastemustikoita
Vaahdota kookoskerma ja mausta se vaniljajauheella. Sulata mustikat ja soseuta ne. Itse laitoin desin mustikoita, mutta omaan makuuni niitä olisi saanut olla hieman enemmän. Sekoita mustikat kookoskerman joukkoon. Jos haluat kaksivärisen täytteen, ota ensin osa täytteestä erilleen.
Sitten onkin kakun kokoamisen vuoro. Väliin voi laittaa myös kokonaisia marjoja tai mitä mieleen tulee, mutta meillä mentiin ihan yksinkertaisella täytteellä. Tulipa myös kokeiltua pakastemansikoilla ja -mustikoilla kakun koristelua, sillä meillä ei ollut tuoreita marjoja tähän hätään saatavilla. Hyvin se silti onnistui, kunhan marjat ensin sulatti ja antoi niiden kuivua rauhassa talouspaperin päällä.
Nyt meidän perheessä viipottaakin sitten jo touhukas taapero. Onneksi synttärisankari ei vielä tässä vaiheessa osannut kaivata juhlien perään – ja äitikin säästyi synttäristressiltä. 😉
Niin se aika vaan menee ja meidänkin vauva saavutti muutama viikko sitten puolen vuoden iän. Puolivuotispäivä oli meille myös siinä mielessä merkittävä rajapyykki, että aloimme silloin tarjota Leeville äidinmaidon lisäksi kiinteätä ruokaa. Leevi siis oli ensimmäiset kuusi kuukautta täysimetyksellä – ja olen todella todella iloinen, että se onnistui alun imetysvaikeuksista huolimatta.
Kirjasin ylös ensimmäiseltä kahdelta viikolta kaikki ruoka-aineet, mitä Leevi maisteli. Itseäni auttoi ainakin hurjasti Simppelin Sormiruokakeittiön lista, joten toivottavasti tästä listasta on myös jollekin jonkin verran apua ja inspiraatiota.
Simppeli Sormiruokakeittiö on muutenkin itselleni ollut se sivu, josta olen tankannut tietoa turvallisesta sormiruokailusta ja sormiruokailun aloittamisesta sekä selannut reseptejä ja hakenut inspiraatiota. Suosittelen siis ehdottomasti perehtymään esimerkiksi Sormiruokailun ABC:hen ennen sormiruokataipaleen aloittamista!
Mutta nyt siihen listaan! Yhteensä ruoka-aineita oli laskujeni mukaan 30. Teen listan samalla tyylillä kuin Simppeli, eli ISOLLA laitan sen, kun ruoka-ainetta maistetaan ensimmäistä kertaa. Viivat puolestaan ovat päivän ateriakerrat.
Siinäpä se lista. Kysykää, jos on kysyttävää. Tein YouTubeen myös videon koskien sormiruokailua, pääset katsomaan sen esimerkiksi tästä. Näytän videolla jonkin verran näitä meidän ruokia sekä kerron muutenkin hieman meidän kokemuksia näiltä parilta ensimmäiseltä viikolta.
Heipähei pitkästä aikaa! Kylläpä viikot vierivät vauhdilla, kohta on elokuukin taputeltu pakettiin ja syksy saapuu virallisesti.
Edellisestä blogitekstistäkin on aikaa reilu kolme kuukautta. Tuolloin kirjoittelin meidän loppuraskauden kuulumisia hieman lasketun ajan jälkeen. Kirjoitin mm. että vauvalla ei näyttäisi olevan mitään kiirettä saapua tähän maailmaan. Vaan kuinkas kävikään – yhdeksän tuntia tuon kirjoituksen jälkeen synnytys käynnistyi.
Synnytys
Vauvamme laskettu aika oli perjantaina 10.toukokuuta, ja kun vauvaa ei alkanut näkymään, oli käynnistykseen varattu aika seuraavan viikon perjantaille. Synnytys kuitenkin käynnistyi itsestään jo aikaisemmin, sillä heräsin maanantain ja tiistain välisenä yönä outoon tunteeseen ja tajusin, että nyt supistelee. Noin klo 2 supistukset olivat säännöllisiä, 7 – 10 minuutin välein tulevia. Aamulla lähdimme sairaalaan, kun supistusten väli oli kolmesta viiteen minuuttia ja olin aivan varma, että kohta vauva on pihalla. Saimme kuitenkin odotella pienokaisen syntymää sairaalassa vielä lähes parin vuorokauden verran, sillä vauva syntyi lopulta torstaina aamuyöllä.
Synnytys oli melko rankka ja pitkä (49,5 tuntia), mutta palkinto oli mitä uskomattomin: pieni suloinen poikavauvamme syntyi 16.5.2019 klo 3.31, pituutta hänellä oli 51 cm ja painoa 3545 grammaa. ♥
Olimme synnytyksen jälkeen sairaalassa kolme yötä, jonka jälkeen saimme luvan lähteä kotiin aloittelemaan arkea uuden perheenjäsenen kanssa. Ja se se vasta tuntuikin pelottavalta – eihän meillä ollut minkäänlaista käytännön koulutusta vauvan hoitamiseen, ainoastaan se tieto, mitä olimme lukeneet ja kuulleet. Ja nyt tämä pieni käärö olisi meidän vastuulla!
Ensimmäiset viikot: Voihan baby blues!
Ensimmäiset viikot kuluivat sohvanpohjalla vauva joko rinnalla syöden tai sylissä nukkuen. Henrik onneksi hoiti suurimmaksi osaksi vaipanvaihdon, koiran lenkittämisen ja ruuanlaiton, sillä itselläni eivät tuntuneet energia (ja aika!) riittävän mihinkään muuhun kuin imettämiseen ja nukkumiseen. Nukuin käytännössä aina silloin, kun vauvakin nukkui.
Lisäksi kärsin ehkä pienimuotoisesta baby bluesista eli synnytyksen jälkeisestä alakulosta: vaikka olin juuri synnyttänyt maailman ihanimman ja niin toivotun vauvan, en osannut suuremmin iloita siitä. Kun näin Henrikin pitävän vauvaa onnellisena sylissään, tunsin pientä kateellisuutta, koska en itse kyennyt täysin samaan. Jouduin pinnistelemään, että sain julkaistua ilosanoman sosiaaliseen mediaan, sillä en kestänyt onnentoivotuksia, kun en juuri tuntenut onneakaan. Toki huolehdin vauvan tarpeista ja hoidin häntä parhaani mukaan, ja toisinaan tunsin pieniä ilonpilkahduksiakin. Suurimmaksi osaksi koin asiat kuitenkin vain velvollisuuksina. Ensimmäisinä öinä sairaalassa muistan itkeneeni ja ajatelleeni, että olisipa kaikki niinkuin ennenkin – silloin, kun emme vielä haaveilleet lapsesta. Tuntuu kamalalta kirjoittaa näitä asioita, mutta tuolloin mieleni oli hieman sekaisin.
En osannut ollenkaan kuvitella, kuinka suuri hormonimyllerrys synnytyksen jälkeen on, vaikka olinkin kuullut siitä varoituksia. Sairaalasta kotiin päästyämme en olisi tahtonut nähdä juuri ketään enkä olla yhteydessä keneenkään. Tunsin ahdistusta ja halusin olla rauhassa mielialanvaihtelujeni kanssa. Onneksi neuvolamme terveydenhoitaja oli kertonut jo ennen synnytystä, etteivät kaikki äidit tunne heti synnytyksen jälkeen valtavaa rakkauden ja onnellisuuden aaltoa, vaan tunteet voivat tulla myöhemminkin – ja myös negatiiviset tunteet ovat normaaleja. Tiesin siis, että nämä ajatukset johtuvat hormoneista, mutta silti niitä oli hankala käsitellä – etenkin, kun en tahtonut puhua tunteistani muille ja esitin kaiken olevan hyvin. Parin viikon kuluttua synnytyksestä oloni alkoi kuitenkin normalisoitua ja aloin tuntea iloa, onnea ja valtavan suurta rakkautta poikaamme kohtaan.
Kuukaudesta kolmanteen: Kasvua ja kehitystä
Kun vauvamme saavutti ensimmäisen kuukauden iän, muistan ihmetelleeni, että näinkö nopeasti aika menee. Missä on se meidän parin viikon ikäinen pikkuruinen vauveli, joka vain söi ja nukkui.
Vaikka muistelenkin vastasyntynyttä vauvaamme kaiholla (onneksi otin baby bluesin kourissa silti jonkin verran videoita ja kuvia) ja toivon, ettei aika kuluisi näin nopeaa, odotan innolla jokaista tulevaa päivää ja kehitysvaihetta. Jokainen uusi vauvan oppima asia on maailman mahtavin tapahtuma, jota ihastelemme yhdessä Henrikin (ja muutaman muun poikaan hurahtaneen sukulaisen…) kanssa. Kehitystä tapahtuu huimasti jopa päivissä. Tässä muutamia asioita sekä tapahtumia, joita olen listannut itselleni ylös:
Ensimmäinen hymy 3 viikon iässä
5 vkon iässä vatsanväänteitä, 4 kertaa vyöhyketerapiassa toi avun
7 vkon iässä siirtyminen äitiyspakkauksesta pelkkään pinnasänkyyn, sillä nyrkit ja jalat heiluivat ja kopisivat seiniin
Ristiäiset 8 viikkoisena
Ensimmäinen nauru ja riemunkiljahdus 9 viikkoisena
Kovaääninen jokeltelu / kurkkuääni 10 viikon iässä
Selältä mahalleen 13 viikkoisena (tämä tosin tapahtui vain kerran! :D)
Tällä hetkellä arki tuntuu menevän hyvin: poika on päivisin hyväntuulinen kaveri (paitsi jos hereilläoloaika venyy vahingossa liian pitkäksi) ja öisin hän herää syömään 2-3 kertaa. Ollaan löydetty ne meidän omat hassuttelujuttumme, joiden lisäksi poika pitää mm. kirjojen lukemisesta, ikkunasta ulos tiirailusta sekä vesipullon tuijottamisesta (:D). Poitsu myös tykkää matkustaa vaunuissa sekä autossa, sillä molemmissa uni tulee silmään melkein heti, ja ellei tule, niin puita ja pilviä on hauska katsella.
Uskomatonta, miten jotakuta voi rakastaa näin paljon. Sydän tuntuu halkeavan, kun katselen nukkuvaa / hymyilevää / itkevää / nauravaa / piereskelevää / kuolaavaa poikaamme ♥
Aloitimme myös tällä viikolla käymään ekavauva-ryhmässä. Ja voi että – en tiennytkään kaivanneeni näin paljon muiden samassa tilanteessa olevien äitien seuraa! Onneksi uskaltauduin ilmoittautua, kiitos äidilleni kannustuksesta. Odotan jo oikein innolla meidän seuraavaa viikottaista tapaamista!
Laskettu aika oli ja meni, ja nyt voisinkin hieman päivitellä kuumisiä myös tänne blogin puolelle. YouTubessa olenkin valottanut tilannetta videoiden muodossa, mutta kerrotaanpas asiat ihan myös kirjoittamalla.
Huhtikuun lopulla saimme kuulla vauvamme olevan perätilassa. Olimme aavistelleet kyseistä asiaa jo aiemmin, mutta silti ”tuomio” oli pienoinen järkytys. Kirjoitin tuolloin tuntemuksiani itselleni ylös, tässä kyseinen teksti:
Raskaus on tuonut tullessaan järjettömän kasan erilaisia päätöksiä tehtäväksi. Alussa päätökset liittyivät lähinnä hankintoihin: mitkä vaunut hankimme, mikä olisi hyvä turvakaukalo, hankitaanko käsikäyttöinen vai sähköllä toimiva rintapumppu… Jo nämä päätökset tuntuivat tekevän tiukkaa (etenkin turvakaukalon valinta!), mutta nyt eteemme on ilmestynyt tähänastisista päätöksistä suurin. Saimme nimittäin eilen vahvistuksen aavistuksellemme siitä, että vauvamme on perätilassa. Kävimme ensisynnyttäjän synnytystapa-arviossa, joka ainakin tällä alueella kuuluu osaksi raskauden seurantaa. Olen kuullut, että joillain paikkakunnilla ei raskauden loppuvaiheessa enää tehdä ultrausta, mikä tuntuu itsestäni hurjalta.
Saimme siis kuulla, että vauvamme on perätilassa eli pää ylhäällä. Virhetarjonnassa synnytystä ajatellen. Lääkäri kertoi, että vauvan ulkokautta kääntämistä ei edes yritetä, johtuen mm. istukan sijainnista. Valittavana olisi joko suunniteltu sektio tai perätilassa synnytys alateitse. Mikäli valitsisin alakautta synnytyksen, tehtäisiin minulle sitä ennen lantion magneettikuvaus, jolla varmistettaisiin, että vauvalla on mahdollisuus mahtua ulos sitä tietä. Mikäli valinta olisi sektio, se tehtäisiin raskausviikon 39 kieppeillä.
Emme osanneet tehdä päätöstä siltä istumalta (olenhan luonteeltani sellainen, että ennen vaunujenkin hankintaa googlettelin eri vaihtoehtoja useampia päiviä), joten saimme mietintäaikaa pääsiäisen yli. Tässä sitä siis ollaan, selvittelemässä kummankin vaihtoehdon plussia ja miinuksia, hyviä puolia ja riskejä.
Tällä hetkellä en osaa kallistua kumpaankaan vaihtoehtoon, tarvitsen siis lisää tietoa. Onneksi sitä löytyy näin internet-aikakaudella helposti. Liityin Facebookissa Perätilavauvat-ryhmään, ja sitä olen selaillut nyt aamuyön unettomina tunteina. Tiistaiaamuna päätös pitäisi sitten olla tehtynä. Voihan p**kele, en voi muuta sanoa.
Päädyimme lopulta suunnitellun sektion kannalle ja saimme merkata ylös sektiopäivän. Ajatus sektiosta jännitti ja pelotti minua todella paljon, joten yritin olla ajattelematta asiaa päätöksen tehtyäni. Sektiopäivä saapui ja menimme sairaalaan hyvissä ajoin. Sairaalassa saimme kuitenkin kuulla, että vauva oli kääntynyt pää alaspäin, eli sektiolle ei ollutkaan tarvetta. Huh, mikä helpotus! Toisaalta olimme jo valmistautuneet siihen, että en enää saavu ison vauvamahan kanssa kotiin, joten tähänkin asiaan oli asennoiduttava uudelleen. Tein Youtubeen videon tämän sektio/ei-sektiota-tilanteen aiheuttamista tuntemuksista, voit halutessasi käydä katsomassa sen tästä.
Sektion peruuntumisen jälkeen aloimme odotella laskettua aikaa, joka oli perjantaina (nyt tätä tekstiä kirjoittaessa on maanantai), mutta vauvalla ei näyttäisi olevan mitään kiirettä saapua tähän maailmaan. Lasketun jälkeen mietimme, että sattuisikohan vauva syntymään esimerkiksi äitienpäivänä. Noh, sekin päivä meni jo, ja nyt vain odottelemme josko vauva syntyisi ennen tämän viikon perjantaille varattua käynnistysaikaa. Jännittävää, tässähän voisi melkein laittaa jonkinlaisen vedonlyönnin pystyyn. 😀
Sellaista siis on tapahtunut tässä viime viikkoina. Hurjaa, että kohta meillä on oma nyytti kotona!
Itse rakastan erilaisia listoja ja nyt raskausaikana niitä on tullut luettua useita liittyen eri aiheisiin. Etenkin vauvan hankintoihin liittyvät listat ovat olleet kiinnostukseni kärkipäässä, niinpä päätin itsekin koota listan meidän tämänhetkisistä vauvan hankinnoista. Ja koska listojen lisäksi rakastan hintojen pyörittelyä, lisäsin tähän myös hinnat eli paljonko meillä on kulunut rahaa vauvalle hankittaviin asioihin.
Lista tähän mennessä hankituista tarvikkeista:
Vaunut: Emmaljunga Super Viking Outdoor Air -rungolla, sis. koppa ja ratasosa, kaikki käytettynä yht. 540 € Hyttysverkko ja sadesuoja vaunuihin yht. 16,40 € Lampaantalja vanha, ollut Henrikillä lapsena käytössä ♥ Vaunuverhoja 2 kpl ommeltu itse kaapista löytyvistä kankaista Turvakaukalo: Maxi Cosi Pebble Plus + jalusta 2-WayFix uutena yht. 440 € Kantoreppu: Tula Free-To-Grow, ostettu siskolta 80 €
Pinnasänky: Ikea Gulliver 899 SEK eli noin 90 € Patja pinnasänkyyn: Ikea Krummelur 399 SEK eli noin 40 € Pinnasängyn petivaatteet: Äitiyspakkauksesta + muutama lakana Ikeasta yht. 79 SEK eli noin 8 € Pinnasängyn reunapehmuste: Saatu siskolta Vilttejä 2 kpl, toinen äitiyspakkauksesta ja toinen saatu siskolta Äitiyspakkauksen laatikkoon reunasuojat/helmalakanat saatu siskolta
Sitteri: Baby Björn, ostettu siskolta 20 € Leikkimatto: Saatu siskolta käytettynä Unipesä: Saatu siskolta käytettynä Kylpyamme: Ikea 69 SEK eli noin 7 € Itkyhälyttimet: Philips Avent SCD505, käytettynä 31 €
Rintapumppu: kirpputorilta 15 € Imetystyyny: Saatu siskolta käytettynä Tuttipullot: 1 kpl saatu ilmaiseksi Babyboxista, 2 kpl + 2 vaihtopäätä saatu Youtube-yhteistyössä Herobilitylta Tutit: 1 kpl saatu ilmaiseksi Babyboxista, 2 kpl saatu Youtube-yhteistyössä Herobilitylta Tuttinauhat 2 kpl tehty itse, materiaalit yhteensä noin 15 € Maidonkerääjät: Ostettu uutena Prismasta noin 9 € NenäFrida nenän niistin: Prismasta noin 9,50 €
Kestovaipat: 10 kpl Pilvi-taskuvaippoja ja näihin imut, 12 kpl tsi-taskuvaippoja, muutama yksittäinen kuori- ja sisävaippa, näistä maksettu yhteensä noin 40 € Kertisvaipat: saatu muilta ylijääneitä Newborn-vaippoja 3 pakettia Harsot: ostettu 4 kpl uutena yht. 10 €, saatu käytettynä 7 kpl ja äitiyspakkauksesta 4 kpl
Kynsisakset, hammasharja, kylpylämpömittari, pehmeä hiusharja, ruokalappu, maistelututti, lusikka sekä pehmolelu saatu äitiyspakkauksesta, yksi lusikka saatu BabyBoxista
Kirja ja ensilelu saatu äitiyspakkauksesta, helistin kirpputorilta 1,50 €
Vaatteiden hankinnan olemme pyrkineet pitämään suhteellisen rajoitettuna vauvan syntymään saakka, sillä meitä odottaa sukulaisilla valtava kasa vaatteita, kunhan saamme tietää vauvan sukupuolen.
Rajoituksesta huolimatta vaatteita on kertynyt laatikkoon ihan kiitettävästi. Suurimman osan tähän asti hankituista vaatteista olen saanut siskoltani sekä hankkinut kirpputorilta, ainoastaan kolme bodya on hankittu uusina. Plus tietenkin äitiyspakkauksesta tulleet vaatteet. Kirpputorilta hankitut vaatteet ovat maksaneet 0,50 € – 3 € kappale, joten laskeskelin näihin kirppisostoksiin kuluneen yhteensä noin 20 €. Tähän päälle uutena ostetut bodyt eli 20 €, joten vaateostoksiin on tähän mennessä kulunut rahaa noin 40 €.
+ sukkia 11 paria, ohuita tumppuja 5 paria, ohuita pipoja 6 kpl sekä yksi kuolalappu
Näiden lisäksi meiltä löytyy äitiyspakkauksesta tulleet makuupussi, haalari, kevyt toppapuku, huopatossut, villavaatteita (housut, haalari, pipoja ym.), lämpötöppöset ja -rukkaset sekä lapasen pidikkeet.
Tässä siis lista tähän mennessä hankituista tarvikkeista ja vaatteista. Yhteensä hankinnat ova kustantaneet noin 1400 euroa. Saimme kuitenkin osaan hankinnoista rahallista avustusta (turvakaukalo, telakka, pinnasänky), joten nämä kun vähennetään summasta, on meidän maksettavaksi tullut noin 870 €. Suurin osa käyttämistämme euroista meni siis vaunuihin, jotka välttämättä halusin juuri tuon merkkiset ja malliset. Onneksi kuitenkin onnistuin löytämään ne käytettynä, niin säästimme niissä(kin) pitkän pennin.
Tein myös hankinnoista esittelyn Youtuben puolelle, pääset katsomaan videon tästä.
Niin se vain tälläkin yrittäjällä alkoi äitiysloma – tarkkaan ottaen tuo maaginen päivä oli pari viikkoa sitten, 2. huhtikuuta. Viime kuukaudet ovat menneet hurjaa vauhtia, mutta silti tuota päivää oli ehditty jo odottaa. Olen erittäin onnellinen ja kiitollinen siitä, että pystyin tekemään töitä aivan loppuun saakka, sillä se ei ollut mikään itsestäänselvyys.
Miten äitiysloma on sitten lähtenyt käyntiin? Äitiysloman ensimmäiset päivät kuluivat itselläni vauvanvaatteita ja kestovaippoja pesten, tavaroita järjestellen sekä siivoten. Viimeinen kuukausi työpäivineen tuntui kehossa todella rankalta, joten oman kodin siistinä pitäminen jäi hieman heitteille. En myöskään antanut itselleni lupaa alkaa hipelöidä vauvalle hankittuja vaatteita ja tavaroita ennen äitiysloman alkamista, vaan ne odottelivat kiltisti isossa kasassa olohuoneen seinää vasten. Äitiysloman alettua virallisesti, heitin työaivot narikkaan (tai ainakin yritin kovasti olla mietimättä työasioita) ja aloin vähitellen sulkeutua omaan vauvakuplaan. Nyt kaikki vauvanvaatteet alkavat olla pestyinä ja lipaston laatikoihin viikattuina, sekä kotikin on palautunut parempaan järjestykseen.
Äitiyslomalla tulevaa äitiä kehotetaan rentoutumaan ja keräämään voimia pian koittavaa synnytystä ja vauva-aikaa varten. Itse olen voimien sijaan onnistunut keräämään itselleni valtavan listan askareita, jotka haluaisin saada tehtyä ennen vauvan syntymää. Listalta löytyy mm. ”sulata pakastin”(tämä olisi pitänyt tehdä jo tammikuussa!), ”käy makuuhuoneen kaapit läpi”, ”pese sohvan päälliset”, ”vaihda kukkiin mullat”…
Olen siis näitä ihmisiä, joilla on toisinaan hankalaa ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään. Kaikkeahan ei oikeasti tarvitsisi tehdä, mutta kun mieleni on päättänyt, että vauva ei voi tulla ennen kuin nämä on tehty, niin silloin ne on tehtävä. Onneksi listalla on myös muutamia mukavempiakin askareita, kuten vaunuverhon ja kuolalappujen ompelua, tuttinauhojen askartelua ynnä muuta käsillä tekemistä, joista nautin todella.
Vaikka saattaa kuulostaa siltä, että en osaa levähtää ja vain olla, olen oikeasti myös pyrkinyt ottamaan rennosti. Joinakin päivinä ei vain huvita/jaksa tehdä mitään ylimääräistä, ja silloin vain löntystelen koiran kanssa hitaasti ulkona, puuhailen normaaleja kotijuttuja ja rentoudun sohvalla Netflixin tai kirjan parissa. Ja – uskokaa tai älkää – näitä päiviä on ollut jo useampikin tässä parin viikon aikana! Eikä siinä ole oikeasti mitään väärää – vaikka tekemiseen tottunut mieleni saattaa edelleen esittää pieniä vastaväitteitä.
Onko siellä muita, joille tekemättömyys on toisinaan hankalaa?
Kuulin sanan babymoon ensimmäistä kertaa tammikuun alussa – tai ainakin tuolloin kiinnitin siihen ensimmäistä kertaa huomiota. Babymoon on siis hemmotteluloma tuleville vanhemmille, ns. viimeinen loma kahdestaan ennen lapsen syntymää. Babymoon on alkujaan Amerikasta (tietenkin) ja se on vähitellen rantautunut myös tänne Suomeen.
Meillä tulee Henrikin kanssa tämän vuoden vappuna 10 vuotta yhdessäoloa täyteen. Koska vauvamme laskettu aika on niin lähellä oikeaa vuosipäiväämme, ajattelimme juhlistavamme vuosipäivää hieman etukäteen pienellä lomalla. Loma olisikin siis yhdistetty vuosipäivä, babymoon ja talviloma.
Olen ehkä hieman myöhässä suunnittelun suhteen, sillä olen tällä hetkellä jo 31:lla viikolla raskaana. Yleensä babymoonia suositellaan vietettävän raskauden toisella kolmanneksella, eli viikoilla 13-27. Tämä ”suositus” tosin johtuu siitä, että tällöin usein ensimmäisen kolmanneksen pahoinvoinnit ovat ohitse ja viimeisen kolmanneksen vaivat eivät ole vielä saapuneet.
Itselläni olo on ollut todella hyvä koko raskauden (poisluettuna parin viikon takaiset, liiasta rasituksesta johtuvat kivut), ja tottakai toivoisin saman olotilan jatkuvan myös näin viimeisellä kolmanneksella. Kuten sanoin, meillä babymoonin suunnittelu hieman venähti, ja ainoa mahdollinen ajankohta olisi reilun parin viikon päästä eli maaliskuun toiseksi viimeisellä viikolla. Tällöin raskausviikkoja olisi kasassa 33. Tuossa vaiheessa en enää uskalla matkustaa/lentää kovin kauas, sillä en ole kovin innoissani, mikäli joutuisin sairaalaan tai jopa synnyttämään vieraassa maassa. Vaikka kuinka haaveilin loman viettämisestä jossain trooppisessa ilmastossa, rannalla tai uima-altaalla loikoillen ja kookospähkinästä vettä juoden, olen miettinyt loman viettämistä ihan vain kotimaassa.
Mahdollisia kotimaan babymoon-kohteita ovat esimerkiksi erilaiset kylpylähotellit. Kylpylässä rentoutumista, illallista ravintolassa, yö hotellin pehmeässä sängyssä ja aamulla runsas aamiainen. Ei ehkä täysin vedä vertoja ulkomaan matkalle, mutta onpahan ainakin mahdollisuus irtautua arjesta yhdessä rakkaan poikaystäväni kanssa. Kohdevaihtoehtoina olen miettinyt Vuokatin Katinkultaa, Peurungan kylpylähotellia, Hotel & Spa Resort Järvisydäntä ja Kolin Relax Spata. Näistä vaihtoehdoista viimeinen on ehdottomasti alkanut kiinnostaa eniten. Se sijaitsee kohtuullisen (kröhöm, alle 500 km) matkan päässä ja se on kello neljän jälkeen K-18. Paikka kuulostaa ihanan rentouttavalta saunapolkuineen sekä kylpy- ja juomakiuluineen. Toki näillä viikoilla kylpylään menossa on omat riskinsä (infektio ym.), mutta mikäli kohdunsuu on kiinni ja vointi edelleen hyvä, en näe syytä olla menemättä .
Toinen vaihtoehto babymoonillemme on lyhyt Viron tai Ruotsin visiitti: laivamatka, päivä Tallinnassa tai Tuhkolmassa ja mahdollisesti yksi yö perillä kohteessa. Näihin kaupunkilomiin usein tosin kuuluu melko paljon kävelyä (ainakin itselläni on tapana tutustua kaupunkeihin mahdollisimman paljon kävellen), joten oman kuntoni täytyisi siinä tapauksessa vielä kestää kävelyä ehkä normaalia enemmän. Tai sitten vietämme enemmän aikaa ravintoloissa, kahviloissa ja hotellissa.
Kolmantena vaihtoehtona onkin sitten vain ihan lähistölle (alle 300 km) sijoittuva hotellimatka, ilman kylpylää. Oulu on yksi vaihtoehto, siellä voisi samalla käydä hieman kiertelemässä kauppoja ja kirpputoreja.
Tässä on vielä hetki aikaa tehdä suunnitelmia (tosin hotellit ovat yllättävän täynnä kyseiselläkin viikolla! Täytyy siis ehkä laittaa toimeksi). Loman jälkeen minulla onkin enää viikko töitä ja sitten alkaa äitiysloma! Ihanaa maaliskuun alkua jokaiselle! Saatte myös ehdotella kohteita meidän babymoonia varten 🙂
Täällä pärähti toissa päivänä raskausviikko 29 käyntiin, mikä tarkoittaa sitä, että viimeinen kolmannes on kaikkien eri laskutapojen mukaan alkanut. Itse asiassa luulin viimeisen kolmanneksen alkaneen jo viime viikolla, mutta käyttämäni raskaussovelluksen (Preglife) mukaan se alkaakin vasta tällä viikolla. Toisen raskaussovelluksen mukaan toinen kolmannes päättyi jo viime viikolla, joten ota näistä nyt selvää… Oli miten oli, nyt se kuitenkin on laskutavasta riippumatta täällä!
Pakko tunnustaa, että tällä hetkellä tunnen kyllä olevani raskaana. Aiemmin oloni on ollut todella hyvä, olen jaksanut touhuta normaalisti enkä ole kokenut mitenkään erikoisemmin olevani raskaana. Kunnes raskausviikko 28 saapui ja niin saapuivat erilaiset kivutkin. Aamulenkit koiran kanssa ovat joinakin päivinä yhtä tuskaa, siivoustöiden jälkeen paikat ovat todella kipeänä, en pysty istumaan tuntia kauempaa ilman, että kylkiini sattuu vietävästi. Puhumattakaan pienenkin rasituksen (sukkien laittaminen…) aiheuttamasta hengästymisestä.
Viime viikko oli itse asiassa pahempi, sillä silloin työpäivät olivat normaalia raskaampia. Tällä viikolla kivut ovat vähentyneet huomattavasti ja olen onneksi kyennyt jo tekemään muutakin kuin olemaan iltaisin makuuasennossa. Uskon levolla, joogalla ja kevyillä lenkeillä olleen tähän vaikutuksensa. Yritän silti ottaa kotona edelleen mahdollisimman rennosti enkä rasittaa itseäni liikaa fyysisesti. Suursiivoukset ja huonekalujen roudaamiset olkoon siis jonkin aikaan tauolla. Aloin lukemaan uudelleen Twilight-sarjaa, ja nyt on viimeinen kirja menossa. Lukiessa aika kuluu kyllä todella nopeaa, välillä en malttaisi iltaisin laittaa edes nukkumaan.
Ajan kulumisesta puheenollen, tuntuu hullulta, että laskettuun aikaan on enää alle 3 kuukautta! Ja töitä jäljellä vain kuusi viikkoa! Vähitellen alan tajuamaan, että ihan pian joudun toivottelemaan asiakkaille muutakin kuin hyvää päivänjatkoa ja nähdään pian. Eipä nimittäin nähdäkään. Tulin siihen tulokseen, että laitan siivousyritykseni kokonaan tauolle äitiysloman ajaksi. Näin minun ei tarvitse miettiä ja stressata sijaisia tai muita asioita, vaan voin keskittyä vauva-arkeen.
Sain tällä viikolla päätöksen äitiysrahasta ja -avustuksesta, nyt vain odotellaan äitispakkausta saapuvaksi. Pikkuhiljaa olen alkanut hankkimaan vauvalle kaikelaista tarvittavaa, kuten vaunut, itkuhälyttimet, kestovaippoja, vaatteita yms. Suurimman osan tarvikkeista hankimme käytettynä, ainoastaan turvakaukalon tahdomme hankkia uutena liikkeestä. Kaikenlaista olisi vielä ostoslistalla, mutta onneksi niitä ehtii hankkia vaikka vauvan syntymän jälkeenkin. Näkeepähän ainakin, onko jollekin asialle oikeasti tarvetta vai ei.
Ensi viikko on onneksi hieman rennompi töiden suhteen. Elättelen edelleen toivetta, että pystyisin tekemään töitä äitiysloman alkuun saakka, mutta täytyy katsoa seuraavat viikot ja tarkkailla omaa oloa. Päivä kerrallaan ja sitä rataa!
Täällä on tänään ollut ihanan keväinen ilma, kävimme pienellä eväsretkellä läheisellä laavulla. Itse nautin äärettömän paljon luonnossa kulkemisesta, se antaa itselleni virtaa uskomattomalla tavalla. Mukavaa helmikuun jatkoa kaikille! 🙂
